Kompastuin päiväkeskuksen kynnykseen

Olen vieraillut vuosien varrella lukuisissa Sininauhaliiton jäsenyhteisöjen päiväkeskuksissa eri puolilla Suomea. Päiväkeskukseen jokainen on tervetullut sellaisena kuin on. Useimpiin paikkoihin ei kuitenkaan toivoteta tervetulleiksi päihtyneitä.

 

”Pienessä sievässä” saattaa ovi aueta. Päihtyneisiin suhtaudutaan kuitenkin arvostaen: annetaan ruokakassi mukaan, tarjotaan kuumaa kahvia terassin puolelle ja pyydetään tulemaan seuraavalla kerralla selvin päin.

Kun vierailijana istun päiväkeskuksen pöydän ääreen, minut otetaan lämpimästi vastaan. Voin istua puhumattomana, siemailla kahvia ja selailla päivän lehteä.

Kukaan ei tule liian lähelle eikä häiritse rauhaani. Kun itse rohkaistun ja esittäydyn, saan heti puhekavereita. Tarinat pulppuavat hiljalleen. Jokaisella on oma polkunsa, joka on lopulta johtanut päiväkeskukseen.

”Pentin” matka

”Aiemmin juominen oli sellaista tuurijuoppoutta. Olin pitkiä aikoja selvin päin ja tein hullun lailla töitä. Työurakan päätyttyä alkoi aina viikon tai kahden juomaurakka.

 

Työttömyys vei pohjan pois elämältä, juominen muuttui hallitsemattomaksi, ja vaimo nosti kytkintä. Eräänä pimeänä yönä löysin itseni jorpakosta.

 

Olin pudonnut mutalampeen asuntoni läheisyydessä enkä jaksanut kiskoa itseäni ylös.

 

Palelin ja itkin. Lopulta raahauduin kotiin ja tiesin, että olin vajonnut pohjaakin alemmas. Muutaman päivän sinnittelin itseni kanssa: istuin saunassa, ajoin parran, keitin kaurapuuroa ja tuijotin keittiön pysähtynyttä seinäkelloa.

 

Seuraavana maanantaina avasin päiväkeskuksen oven ja astuin sisään. Kompastuin ja kaaduin rähmälleni eteisen lattialle ja totesin, että tulin hakemaan apua.

 

Siitä lähtien olen käynyt lähes päivittäin päiväkeskuksessa. Elämäni on muuttunut inhimilliseksi. Nyt voimme kavereiden kanssa nauraa, kuinka kompastuin päiväkeskuksen olemattomaan kynnykseen!”

 

Työ Sininauhaliitossa on heikossa asemassa olevien ihmisten auttamista

Sininauhaliiton työ on jäsenyhteisöjen tukemista ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Käytännössä se on tietokoneen äärellä istumista, kokouksiin ja neuvotteluihin osallistumista, kirjoittamista, lukemista ja keskusteluja.

Asiakaslähtöisyys toteutuu vain ihmisten kohtaamisen ja kuulemisen kautta, siksi jokainen menee myös mukaan jäsenyhteisöjen arkitilanteisiin: ruoka-apuun, päiväkeskuksiin ja asuinyksiköihin.

Aidot kertomukset ovat tietoa, jota voimme hyödyntää, kun kehitämme toimintamalleja tai vaikutamme poliittiseen päätöksentekoon.

Jokaisella ihmisellä on oikeus päiväkeskukseen, olemisen ja tekemisen paikkaan.
 

Asta Juntunen
järjestöpäällikkö
asta.juntunen@sininauha.fi
@AstaJuntunen 

 

Olen vieraillut vuosien varrella lukuisissa Sininauhaliiton jäsenyhteisöjen päiväkeskuksissa eri puolilla Suomea. Päiväkeskukseen jokainen on tervetullut sellaisena kuin on. Useimpiin paikkoihin ei kuitenkaan toivoteta tervetulleiksi päihtyneitä.

 

”Pienessä sievässä” saattaa ovi aueta. Päihtyneisiin suhtaudutaan kuitenkin arvostaen: annetaan ruokakassi mukaan, tarjotaan kuumaa kahvia terassin puolelle ja pyydetään tulemaan seuraavalla kerralla selvin päin." data-share-imageurl="">